Guanaco:
Tämä kamelieläinten etelä-amerikalainen sukulainen ja laamojen kaukainen esi-isä on 1,2 metriä korkea märehtijä, jonka kamein tavoin ei tarvitse juoda ollenkaan. Se saa kaiken tarvitsemansa nesteen syömistään kasveista ja ruohosta, mikä onkin nerokasta aavikolla elävien guonacoiden kannalta.
Guanacot elävät suurissa laumoissa ja niiden pahin vihollinen luonnossa on puuma. Tosiasiassa ihminen on selkeästi vaarallisin otus, sillä eurooppalaisten ensimmäisen saapumisen jälkeen guanacokanta on vähentynyt 50 miljoonasta kahteen miljoonaan.
Jos Chilessä haluaa bongata guanacon, kannattaa suunnata eteläisen Chilen Torres del Painen kansallispuistoon tai vaihtoehtoisesti Atacaman aavikolle. [Lähde]
Pingviinit:
Chilessä esiintyy eri pingviinilajeja, joista eräs on patagonianpingviini. Reilu 70 cm pitkä mustavalkoinen otus syö kaloja, nilviäisiä ja äyriäisiä. Veden se saa merestä, josta se puolestaan suodattaa suolan pois erityisillä rauhasilla. Patagonianpingviini on nimensä mukaisesti levittäytynyt eteläisen patagonian rannikolle. (Patagonia= Etelä-Amerikan mantereen eteläkärki, siihen kuuluu osa Chilestä ja osa Argentinasta.[lähde])[lähde]
Patagoniassa sijaitsee saari, Isla Magdalena, jonka ovat satatuhatpäinen pingviinipoopulaatio ottanut täysin haltuunsa. Kyseinen luonnonihme on yksi Chilen mykistävimmistä kohteista. [linkki]
Luonnonolojen tuomat haasteet/mahdollisuudet:
Chilen pitkänomainen muoto tuo mukanaan monipuoliset luonnonolot, jotka aiheuttavat haasteita sen asukkaille. On vuoristoa, aavikkoa, jäätikköä, tulivuoria ja maanjäristyksiä. Maan infrastrukstuurin rakentaminen saattaa olla haasteellista ja maantieteellistä tietämystä ja ymmärrystä tarvitaa, jotta luonnosta saadaan kaikki hyvä irti tuhoamatta kuitenkaan sitä kaikkea rikkautta.
Monipuoliset luonnonolot tuovat paljon hyvää Chilelle. Sen tärkein vientituote on kupari ja turismi on ollut kauan sen yksi tärkeimmistä tulonlähteistä. Moni tuleekin Chileen nauttimaan sen kuvankauniista maisemista.