Agenda 2030

No poverty
No hunger
sustainable cities and communities
quality education

Köyhyys on Chilessä yksi isoimmista ongelmista, joten sen poistaminen edistäisi valtion hyvinvointia huomattavasti. Köyhyyden mukana tulee nälkä, kaikki asukkaat eivät saa tarpeeksi ravintoa. Chilen kaupunkikuvaan kuuluu suuret slummialueet, johon köyhys liittyy. Jos kestäviä kaupunkeja ja yhteisöjä rakennettaisiin ja tuettaisiin, voisi eriarvoisuus tasoittua, rikkaiden ja köyhien yhteistyö kasvaa ja näin parantaa koko valtion tilannetta. Kaikken tähän liittyy myös koulutus. Laadukas, kaikille mahdollinen koulutus antaa kaikille pohjan ja mahdollisuuden hyvälle elämälle. 

 Tavoitteisiin voitaisiin päästä pitkälti uusien lainmuutosten kautta. Poliitikojen pitäisi pitää asiaa niin tärkeänä, että sille tehtäisiin jotain. Ison vaikutusvallan omistaa myös erilaiset yritykset ja julkiset henkilöt sekä asiantuntijat ja opettajat. Jokaisen yksittäisen ihmisen on myös ymmärrettävä vallitseva tilanne ja tehtävä tietoisesti asioita niiden parantamiseksi. Asiat eivät muutu itsestään. 

Chile hedelmäosastolla

Avokadoja, omenoita ja monia muita hedelmiä, kuten viinirypäleitä, kasvaa Chilessä maan keskiosissa talvisateiden ilmastossa. Ne ovatkin kuparin lisäksi yksi tärkeimmistä maan vientituotteista. Avokadoja ei Suomessa kasva, joten on ymmärrettävää, että sitä tuodaan Suomeen. Mutta aluksi tuntui hassulta, miksi meille todella tuttu hedelmä, omena, tuodaan niin kaukaa tänne Suomeen saakka. Talvisinhan Suomessa ei omenapuut tuota satoa, joten sinä syy. On kuitenkin hyvä välillä miettiä hevi-ostastollakin, mitä aineksia ja mistä maasta tuotuja, minäkin vuodenaikana nappaa ostoskoriinsa.

Matkani kohti Santiagoa

11.9.2018
En vieläkään tiedä, missä tulen olemaan ensi kesästä lähtien. Isän ja äidin kanssa olemme jutelleet lähdöstä Santiagoon. Äidin tuttuja asuu siellä, sanoneet, ettei ainakaan huonommin mene kuin maalla asuessaan. Saisinpa jotain varmuutta suunnitelmiin.

25.9.2018
Olin pikkuveikkojen matkassa vuorilla. Että pitäänkin olla sinnikkäitä ipanoita! Omat varpaani jäätyivät jo tunti sitten. La Parvan hyvät ja huonot puolet samassa. Vuoret, lumi ja kylmyys.

9.10.2018
Lähden ensi viikolla Santiagoon. Nyt se on varmaa. Hyvästi perhe, hyvästi lumi ja pikkukylä! Tervetuloa tuntematon elämä ja kaupungin melu.

17.10.2018
Aukaisen reppuni vielä kerran. Käyn kaikki tavarani läpi ja silmäilen kotiamme, kahta huonetta, jossa asumme. Siinä koko talo. Täällä olen kasvanut ja tänne jää perheeni. Äiti, isä ja kahdeksan pikkusisarusta. Kylässämme ei asu kovin paljoaa ihmisiä, mutta sitäkin ahkerampia. Teemme kovasti töitä paikallisessa hiihtokeskuksessa ansaitaksemme leivän pöytään ja lämpimän kodin. Nyt on kuitenkin minun aikani lähteä. Löytää oma paikkani. Äitini sanoo, että aina voin palata kotiin, mutta luulen, että hänkin toivoo, etten palaisi. Toivoo, että saisin tuulta purjeisiini ja siivet kantaisi. Löytäisin töitä ja ansaitsisin oman ruokani. Yksi suu vähemmän ruokittavaa helpottaa aina vähän.
 Vedän kodin tuoksua vielä kerran keuhkoihini ja nousen maasta. Hyvästelen vanhempani ja sisarukseni, olen hiljainen. En saa sanottua kaikkea, mitä toivoisin sanovani. Siksi kirjoitin kirjeen, jonka jätin äidin tyynyn alle. Vaikka Santiagoon on vain 50km, en tiedä milloin tulen seuraavan kerran kotiin.

 Puristan reppua rintaani vasten. Linja-auto rämistelee pitkin kuoppaista tietä. Ihmiset puhelevat kovaäänisesti, vauva itkee takanani. Nainen yrittää rauhoitella lastaan, mutta ei onnistu, uusi ympäristö ja tuntemattomat äänet ovat vauvalle liikaa. Saamme kuunnella huutokonserttia loppumatkan. Katselen uteliaasti, mutta varovasti ikkunasta ulos. Istun käytävän puoleisella penkillä, joten joudun kurkottamaan vieressäni istuvan naisen yli. Bussi tekee juuri silloin yllättävän käännöksen ja ajaudun holtittomasti naisen syliin. Pahoittelen tapausta, puristan taas reppua rintaani vasten ja pidän itseni tiukasti penkissä. Yritän hillitysti tutustua ikkunassa vaihtuviin maisemiin, jotta osaisin takaisin kotiin. Vaikka mihin minä sitä tietoa tarvitsisin, enhän itse pääse kotiin millään muulla kuin tällä samalla linja-autolla.

 Bussi ajaa hitaasti väkijoukon keskellä. Siitä tiedämme, että alamme olla lähellä määränpäätämme. Riisuin takkini matkan aikana, sillä ilmasto täällä on paljon lämpimämpi kuin kotona La Parvan vuoristossa. Takanani istuva nainen on saanut lapsensa rauhoittumaan. Vilkaisen häntä ja huomaan hänen kasvoillaan helpottuneen, mutta väsyneen ilmeen.
 Auton pysähdyttyä alkaa tungos ja hälinä. Kaikki yrittävät saada matkatavaroitaan käsiinsä ja päästä ovesta ulos. Odotan paikallani, kunnes kiireisimmät ovat ehtineet pois ja astun hattupäisen miehen eteen, joka tuhahtaa ja astuu kantapäilleni, vahingossa kai.
 Kaupunki on täynnä ihmisiä. En ole koskaan nähnyt niin paljoaa ihmisiä. En ole ennen käyny Santiagossa. Tästä piti lähteä kohti etelässä näkyvää kirkkorakennusta, josta kääntyä vasemmalle. Missä onkaan etelä...
 Reppu selässä kävelen kohti kirkkoa. Aika-ajoin huomaan askeleeni hidastuvan, kun jään katselemaan lasten leikkejä roskakasassa tai miesten kiivasta keskustelua työasioista. Arvelen niin, sillä valkoinen paperi erään kädessä näyttää hyvin arvokkaalta. Tunnen itseni todella pieneksi keskellä suurta maailmaa, johon olen tullut. Onneksi saan asua ensimmäiset kuukaudet äidin tuttavien kotona. Ruoka minun on tienattava itse.


20.10.2018
 Nyt olen asunut viikon Santiagossa. Yhdessä nelihenkisen kasvavan perheen kanssa valtion rakennuttamassa keskeneräisessä kerrostalossa, jossa asuu satoja muitakin ihmisiä. Osa lapsista ei pääse ollenkaan kouluihin, sillä koulupuvut ja lukukausimaksut ovan sen verran kovia. Vanhemmilla riittää rahat juuri ja juuri ruokaan ja vuokraan, hyvänä vuotena yhden tai kahden lapsen koulumaksuun. Siksi olenkin itse koonnut köyhimpien perheiden lapsia ja opettanut heille kaikkea, mitä itse osaan. Kävin La Parvassa eräänlaista koulua, kyselin aina sinne tulleita turisteja opettamaan minulle jotain. Vastapalveluksi kerroin paikallisia taruja jäämiehestä.
 Palkaksi opetuksesta täällä Santiagossa saan milloin mitäkin. Jotkut antavat ruokaa, toiset jonkin vaatteen, kaikilta en edes pyydä korvausta, sillä heillä ei ole mitään annettavaa. Teen tätä, kunnes löydän työpaikan, jossa tienata oikeaa rahaa. Jos vain olisi mahdollista, opettaisin lapsia kaikista mieluiten. Haaveenani onkin, että jokin päivä pääsisin opiskelemaan opettajaksi ja voisin perustaa oman koulun slummikylän lapsille. Koulun, johon kaikilla olisi mahdollisuus päästä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Santiago_de_Chile
https://en.wikipedia.org/wiki/La_Parva

Ruoatuotannon uhkat

 Aavikoituminen, väestönkasvu ja ilmaston lämpeneminen ovat kolme merkittävää ruoantuotannon uhkaa. Ne linkittyvät hyvin vahvasti toinen toisiinsa. Aavikoituminen tarkoittaa viljelykelvottoman maan pinta-alan levittäytymistä. Tätä tapahtuu Chilessäkin, muunmuassa ilmastonmuutoksen ja väestönkasvun aiheuttamana. Väestönkasvussa ihmisiä syntyy enemmän, kuin kuolee. Suuri syntyvyys johtuu isolta osin köyhyydestä. Ilmaston lämpeneminen on ihmisen hiilidioksidipäästöistä aiheutuvaa ilmaston poikkeuksellisen nopeaa ja voimakasta ilmaston lämpenemistä, johon luonto ja eliöstä eivät kerkeä sopeutumaan ja jolla on monenlaisia haitallisia ilmenemismuotoja, muunmuassa aavikoituminen.
 Näistä kolmesta uhkasta kaikki ovat olleen viime aikoina puheenaiheina tavalla tai toisella ja niihin on pyritty löytämään ratkaisua. Uhkat ovat kuitenkin mittakaavaltaan niin älyttömän suuria, ettei niille ole helppo keksiä toimivia yhtälöitä. Muuttujia on äärettömä paljon ja muutokseen tulisi osallistua kaikkien ihmisten koko maapallolla. Ratkaisuna ongelmiin voisi olla niinkin yksinkertainen tapa, kuin ihmisten kouluttaminen sekä poliittiset päätökset tavoitteiden saavuttamisen hyväksi.

Water supply

In Chile infrastructure there is quite good. You get clean water to drink from a faucet. But there is some rural areas, where water connections are not that good. For the equality, it would be right if all people get water, where ever they live. So I have decided we go to work with poor, unemployed people.
 First we have to find hard-working, honest, reliable people, who are ready to learn new things and do some work. After that starts training. We teach them, how we work and how to do all things.
 Challenges could be the workers are not professionals and the ground could be hard to build to. Also one very important question is, does the state pay all the costs.

Jospa matkustaisitkin Chileen

file:///C:/Users/Johtaja/Downloads/Chile%20matkailumainos.pdf

Chile ilman historian taakkaa

Chile alkaa luomaan omaa historiaansa ilman muiden häiriötä. Se ei ole kenenkään vallassa, vaan hallitsijana toimii rauhanomainen, päättäävinen poliitikko. Maan perustuksen ja suurimman kulmakiven luo tähtitiede ja maailman johtava avaruuskeskus, joka on rakennettu pohjoiseen Atacaman alueelle nykyisen tähtitieteellisen observatorion alueelle. Tähtitiede on vain yksi niistä monista alojen ulottuvuuksista, joissa Chilen kukoistaa maailman huipulla. Teknologian ja materiaalin kehittämisen huippuosaajat käyvät juuri Chilessä oppimismatkaoilla. Maa ei enää vie maailmalle pelkkää kuparia, vaan siitä jalostettuja elektroniikkatuotteitä sekä öljynporauslauttoja.
 Aikojen saatossa Chile on luonut itselleen yhteiskunnan, jossa jokaisella on mahdollisuus pärjätä. Vaikka töitä onkin tehtävä, on chileläisillä aikaa myös nautiskella elämän antimista, nauttia huikaisevista maisemista ja siemailla piscoa, rypäleistä tislattua Chilen kansallisjuomaa.